Kaksi viikkoa kului kuin siivillä. Aamuyöllä toissa lauantaina turistiryhmämme eli 5 nuorten vanhempaa hytisi kylmissään ja tulevaa reissua odotellen koulukeskuksen pihalla. Odotus kyllä palkittiin - reissu tarjosi ajatuksia herättävää historiaa, kauniita maisemia ja paikkoja sekä paljon naurua.
Historiallinen Riika, ensimmäinen pysähdyspaikka, oli monelle meistä tuttu jo ennestään. Koto-Suomesta poiketen kevään huomasi jo selvästi kukkivista kirsikkapuista.
Lomza Puolassa oli idyllinen pikkukaupunki, jossa viivyimme yön yli. Satuimme nauttimaan virvokkeita ravintolassa, joka oli viime vuonna Puolan 100 parhaan ravintolan joukossa.
Krakovan kaupungissa riitti katseltavaa niin historian kuin kulttuurin ystäville. Wawelin kuninkaanlinnan tulta syöksevä lohikäärme ja siltaa koristaneet hahmot tarttuivat kameran kuviin.
Suurimmalle osalle turisteista Auschwitz oli matkan kohokohta. Pysähdyttävä, ajatuksia herättävä ja hiljentävä paikka, jossa kaikkien olisi käytävä kerran elämässään.
Prahassa yöpaikkamme sijaitsi korkealla, ja näköala öiseen kaupunkiin oli kaunis. Tapasimme myös Sigmund Freudin ja tanssivat talot.
Pienestä joroislaisesta Berliini on suuri ja sekava. Berliinin muuri ja DDR-museo kertoivat sykähdyttävästi kaupungin ja koko Saksan historiasta. Liikennevalojen hauskat hahmot nostivat hymyn huulille.
Pysähdyimme ennen laivaan nousua idyllisessä Lyypekin kaupungissa. Ajan kanssa kaupunkiin ja sen pikkukujille voisi vaikka palata.
Laivamatka oli pitkä mutta ruoka hyvää. Vaikka kaksi viikkoa kului nopeaan, on ihana palata - huolimatta siitä, että kotona kevät vasta tekee tuloaan. Kiitos valppaille valvojille ja hauskalle turistiryhmällemne. Erityiskiitos ihanille, mukaville ja sosiaalisille nuorille! Kanssanne oli ikimuistoista matkata.
Suklaakaupan valikoima houkutteli piipahtamaan sisälle. Kauppoja ei kuitenkaan tällä kertaa syntynyt. Ehkä ensi kerralla sitten :)
